6/52 Elämän rumba

Mut avasi tällä viikolla
Maanantain laskettelupäivä: 
oivalsin ääriurheilijoiden mielenmaisemaa opetellessani lumilautailemaan Suvin opastuksella. Jostain syystä he on mielestäni löytänyt tehokkaan keinon harjoittaa keskittyneisyyttä ja poistua alueelta joka on vaivannut henkilökohtaista elämääni pitkään, tallatun ja valaistun ja hiekoitetun ja asfaltoidun polun alueelta.
Ympäristön ja rakentamisen osaamisalan huomioita tein sen osalta, että mitä suurempi tilan pinta-ala verrattuna käyttäjiinsä sitä enemmän vaatii heiltä kuudetta aistia toisen käyttäjän paikantamiseen. Lentokentät onkin sopivasti suuntaa-antavia sisätiloissaan.

Tukholman messumatka ke-to-pe: 
Um, kuinka makee reissu B-D. Sain yllättäen jälleen toisenlaista aineistoa irti alan sisällön lisäksi. Messupaikka oli jäätävän kokoinen, porukalla huomioimme viiden tunnin vierailun olevan aivan liian lyhyt koko messutarjonnan näkemiseksi. 
Koko matka sisälsi uusien tilojen tunnistamista(/tunnustamista?) monen etapin osalta: erilaisen muotoilun bussi, taukopaikan orgaaniset vessat ja huonekalut, ristelijälaivan kaikki paikat (aaaaah kansi!!!): hytit, käytävät, diskot, vessat, kahvilat, katot, ikkunat, suihkut. Kehoni stimuloitui ällistyttävän paljon.
Myös lennokkaita keskusteluita tuli käytyä yllättäen. En vieläkään ymmärrä päästää irti ja uskaltaa luottaa että juuri kaikkein odottamattomin kohtaaminen on sitä mitä huomaa tarvinneensa sillä hetkellä.


Mut sulki tällä viikolla
Toistuva pyylevä epäilijä sisällä.
Niin, että, vaikka kuinka mua kiinnostaa asia tai ihminen tai idea tai tekeminen niin aina tämä neitiherra osaa työllistää itsensä ja onnistuu hajottamaan juuri eristetyt seinät uudessa talossani niin että voimavarat menee taas saman ongelman uudelleenrakentamiseen. Vedä käteen ja juuri siihen rampaan käteesi. Terveisin Daria 5v.

Todellisuus on iskenyt sellaisella kädellä, että inhottaa myöntää kaipaavansa vähemmän kivempia aikoja menneisyydestä. Ajaudun pohtimaan, että suunnittelenko tiloja vanhan makuni tyyliin ja unohdan todellisen asiakaslähtöisyyden vai olenko vain itsekriittinen omaa ammattilaiseksi mukautumiseen tarkoitettua prosessia kohtaan?
Mulle sisustusalalla opiskeleminen on myös ollut oman sisustan opiskelemista ja näin ollen Suuria Järjestelyitä on ollut koko ajan toteutuksen alla. Ehkäpä tämä kaikki loputon jo nuoresta asti kestänyt epävarmuus on kasautumassa juuri nyt. Mun tehtävä nyt olisi rämpiä tästä hiton ponnettomasta, onnettomasta ja turhasta ajatusliikenneympyrästä pois ja valita käännös johonkin muuhun suuntaan kuin mistä tulin. (Kashmir-Aftermath)








Kommentit

Suositut tekstit