12/52 Tell stories to yourself about yourself

Tuotteistaminen
Tuotteistatko itsesi tulevaisuuden aasiakkaan miellyttäjäksi vai arvostatko inhimillistä kunnioitusta molemmin puolin. Yrityksetkään ei ole loputtomasti joustavia kuminauhoja. Ja hekin kun koostuu ihmisistä.

"Musta ei ikinä tuu mitään, mulla ei oo energiaa tähän, ihmiset on perseestä, minä oon perseestä, mun polkuni on ruma, hyödytön ja tarpeeton, ja pahinta, merkityksetön"
Nuo ajatukset "joutas Leijonille" niinkun mun vanha ystävä sanoo. Leijonien silkka voima saisi ajatukseni polvilleen.

Sisustamisessa kiehtoo ihmiseen vaikuttaminen tilan kautta. Ihmisen kasvattaminen suuripiirteisellä, fyysisellä, (myönteisellä) piiloehdollistamisella nimeltä sisustaminen.
Mutta ryhmävalmentajamme (=opettajamme)  kertoessa kokemuksiaan työkentästään ja erityisesti ihmisten välisistä vuorovaikutuksista, ajattelin etten ole luotu tähän ja en tiedä onko minusta sietämään ihmisten kohtaamista tai korjaamista ja korjata hymyssä suin, huumorilla. 
Tunnen olevani aivan turhan herkkä kaikkeen tällä hetkellä. En siedä katsoa paikkakunnan rakennuksia kun ne vahvistaa mun omaa inhimillistä betonihelvettiä. Ihmisten nurinkurisuus menee jo suurimmaksi osaksi ohi ja en jaksa syvällisesti vaikuttua siitä, mutta nuo rakennukset on vaan niin jotain jäätävää, mun näkökulmasta ja saa mut toivomaan sensuurilaseja. 
Ehkäpä se kertoo siitä etten uskalla katsoa omaan mielikuvituksettomaan, massaan ja resurssipulaan orjuuttamaani, luonnosta irti olevaan sisäiseen kaupunkiini.

Mutta olen sentään nöyristynyt. 
Tosin Ei tarkoita etten tarvitsisi sika-nauta kokemuksia säännöllisesti.
Matkan jälkeen multa vapautui tilaa kokea tiloja entistä herkemmin. Mikä tarkoittaa myös kipuilun lisääntymistä, eli toisin sanoen ominaisuus kaivannee kokonaisvaltaista kehittämistä ja valjastamista ennemmin kuin sen värittämistä kielteiseksi heti alkuunsa. 
Olen kuitenkin äärimmäisen ylpeä rikkoneeni muurejani ja avanneeni lukkojani matkalla. Kaikella lienee paikkansa. Rasittavan todellista.
Kuitenkin samaan aikaan kipuilen edelleenkin muutoksen suhteen. Miksi _minun_ pitäisi taas remontoida itseäni kun juuri ja juuri rakensin lisäsiiven ja korjasin alkuperäistä pinta-alaa sen edellisen omistajan jäljiltä. Asbestilla en enää voi putkiani eristää, tiedän, mutta onko mun pakko taas avata lattia ja nukkua teltassa sillä aikaa?
TULEVAISUUDEN D, otathan yhteyttä minuun nyt, tarvitsen kipeästi tukeasi.

I, ask, what's the point of my space.

Ei ole rakennus