5-6 Pushing out for space, push push and birth

Työviikoissa eroa, tällä kertaa oli enemmän käytännön tekoja.
Tuunattavien esineiden puhdistukset ja hionnat sekä maalaukset. Asiakaskäynnit pitkittyneet jutustelun sujuessa paremmin kuin oleellisiin asioihin keskittyessä. Mutta ne jutustelut ovat myöhemmin osoittautuneet hyvin oleellisia asioita tukeviksi ja syventäviksi. Mikä hienompaa kuin asiakkaan tunteminen vielä paremmin ja sitä kautta oman hänelle tarkoitetun sisustussuunnitelman (näyttöni) jalostaminen.

Työharjoittelu ei tunnu työharjoittelulta vaan elämältä. Determistinen työtapa ei ole koskaan ollut henkilökohtainen voimavara eikä todellisuudessa ole toteutunut. Nytkin jokainen työstettävä hetki vie voimakkaammin kauemmaksi siitä. Prosessista on tulossa sukunimeni. Se ei ole paha, olen eloni syvimmässä totuudessa kaikki vuodenajat ja niiden välikaudet. Mun täytyy antaa asioiden tapahtua painollaan ja valitettavasti ystävystyä deadlinen kanssa niin, että se ymmärtää tarpeettoman ja samaan aikaan tarpeellisen paikkansa elämässäni.

 












Kevät2+19:
Kaiken keskellä. Tuntuu hyvälle. Ystävystyin viimein kanssani.