40/52

Kesä2018:
Kenen hetkiä elin?

Syksy2018:
Et, Ei, Ette, En, Et.

Tarinat erilaisia jokaisen omasta mielestä.
Viimeiset viikot (oikeastaan aina) ovat olleet vuoristorataa oman arvon ja opintoalan yhteenliittämisessä.
Elän jatkuvassa arvottomuuden ja visioiden innostuksen ristipaineessa.
Pohdin jatkuvasti onko minulla paikkaa tällä alalla ja tulevissa jatkokoulutuksissa.
En pysty enkä suostu elämään merkityksetöntä elämään ilman pinnalle alle tunkevia ajatuksia.
En siedä pinnallista puolta itsessäni välillä. Ymmärrän että se auttaa toimimaan ympäristöissä joissa muu osa minusta ei koe itseään hyväksytyksi. Tarkoitukseni on saada kaikki puoleni kanavoitumaan tässä elämässä ja muuttuvassa maailmassa.

Ajatusvirtaa
Hmmm. inspiroiduin. innokas. uusiokäytössä. <-- löytyi uudenlainen metodi. sisäinen sisustus hyvän hetken mallilla. olen ylhäällä. katson eteenpäin. jätän lipun koska tiedän. olen palaamassa alas. kierin sinne jopa kuperkeikalla. mielen miellyttämistä salakavalasti. en tiedä tuleeko minusta mitään. todellista tässä koulussa. tavallaan kytkökset on syvällä ja kerroksittain pintaan reflektoi. kipuilen. tulen aina kipuilemaan. hyväksyn sen. hyväksyn taitelijaluonteen. sillä voi selittää ihmisille heidän termein minua. mutta jotkut heistä joutuvat selittämään itseään minullekin. heidän aktiiviset juurensa antavat tilan vierailla toisenlaisessa kulmassa. Hankalaa erotella mitä tuoda ilmi tietoisesti. loogisesti. ja mitä jättää haasteeksi ymmärtää.

En siedä sisällöttömyyttä itsessäni ja töissäni/teoksissani. Ja mun on pakko saada irti syvempää näkemästäni. Kaikki tuntuu niin äärrettömän ontolta, tylsältä, tyhjältä, pitkästyttävältä, veteleltä jollen löydä niistä merkityksiä, kytköksiä, yhteyttä, sovelluksen mahdollisuutta.


Huomaan kirjoittavani erään ystäväni tyylillä. Mutta ystäväni kaltainen taitelijatila on ollut pinnalla viime aikoina. En oikeasti tiedä tuleeko minusta sisustusartesaani/suunnittelijaa tulevaisuudessa. Koen aivan karseita epäluottamuksen tunteita. Kaikenlaiseen "laiskana" olemiseen kiinnittyy syvä arvottomuuden tunne jonka kanssa nahistelen joka päivä.
Nykyinen ajantunne on aamyö ja vapaus rehellisyyteen. Kirjoitan enää tulevalle minälleni raporttina prosessista. Hei D! Rakastan sinua ja haavoittuvuuttasi




SYKSYN KONKRETIA:
-Keittiöprojektin aloitus; oma asiakas on tuleva itseni, hirsikartanomme perijä, kutsun häntä Davisaksi. Suunnitelma on haastava koska tila on pieni ja suurimmaksi osaksi tilassa sisältäviä elementtejä (pesukone, lämminvesivaraaja, tiskiallas) ei voi siirtää, mutta esim. tiskiallas on tarkoitus vaihtaa. Ja haluaisin saada tilaan vielä jääkaapinkin mahtumaan.

-tulee sisältää myös työharjoittelun alkamisen (marraskuun lopulla), ensiajatuksena päästä ulkomaille. Katsotaan miten luon nahka-arvoni jälleen ja mitä siitä seuraa.

-Eksursiot: Pyhä Olavin kirkko, Habitare

SYKSYN AMMATILLISTA NÄKEMYSTÄ RAVITSEVAA MUTTA SIIHEN LIITTYMÄTÖNTÄ TUTKITTUA MATERIAALIA:
Vanhempiensa murhaajan Elizabeth Haysomin ja häneen syvästi rakastuneen saksalaisen dokumentti "The Promise".  Olen vähemmän traagisen, mutta samansuuntaisen rakkaustarinan lehtolapsi. Koin selittämätöntä tarvetta jatkaa selväjärkistä elämänkumppanin etsimistä.


Konoba- Hold me: Tavallaan toivoisin että tulevaisuuteni voisi tulla nykyisyyteeni ja syleilemään minua jotta saisin lohtua ja taukoa ajatuksista jotka vetävät magneetin lailla sängylle hengittämään tukahduttavaa samettia.
Tribute to S